En tiedä kuinka kauan jaksan tällaista oloa. Nyt kun lääkitystäni nostettiin vähän, minua on väsyttänyt entistä enemmän. Perjantaina kyllä jaksoin siivota huoneeni. Täytyy kyllä sanoa, että jo oli aikakin! Se oli ihan hirveässä kunnossa.

Äh, en jaksa edes kirjoittaa tätä! :(

Voi että kun osaa ihminen olla onnellinen. Ehkä tämä on väliaikaista, ehkä pysyvämpää, mutta pää asia on, että olen tällä hetkellä onnellinen.

Miten minusta tuntuu, että eräs nimeltä mainitsematon henkilö on löytänyt blogini? Ainakin hän käyttäytyy niin kuin tietäisi tuosta nettikaverijutustani, josta kirjoitin aikaisemmin.

Noh, sittenpähän lukee!

Tänään olisi tarkoituksena palata osastolle.

Nukuin huonosti, heräsin jo siinä puoli kuuden aikaan. Toisaalta se oli jo edistystä, sillä vielä jonkin aikaa sitten heräsin jo neljältä enkä saanut enää sen jälkeen unta, mutta kun vertaa niihin ihmisiin, jotka nukkuvat vielä joskus kahdentoistakin aikaan.. Huh huh!

Joka tapauksessa, en malta odottaa sitä, että pääsen takaisin osastolle.
Vielä 50 minuuttia.

Menen aamupalalle.

Kohta menen tutimaan, väsyttää nimittäin aika paljon, kiitos iltalääkkeiden. Jos jotain kiinnostaa niin iltalääkkeinä toimivat tällä hetkellä kaksi Seroquel 25 milligrammaista. Ei näiden kyllä näin paljon pitäisi unettaa, ainakaan enää nyt kun olen näitä syönyt yli puoli vuotta. Mutta silti tässä vain haukottelen.
Hmm. Mistäköhän kirjoittaisin.
*miettii hetken*
Ei tule mieleen mitään kun väsyttää niin paljon. Ehkä on parasta luovuttaa ja mennä tutimaan?
Öitä!