Eräällä nettitutullani on syömishäiriö. Hän todella tarvitsee apua. Hän on puhunut ongelmastaan kouluterveydenhoitajalleen. Tämä käski tuttuni syödä viisi kertaa päivässä ja lopettaa oksentelemisen. Terveydenhoitaja myös soitti tuttuni vanhemmille, ja se harmittaa tuttuani. Hän ei olisi halunnut, että hänen vanhempansa saavat tietää asiasta. Itseasiassa hän meni puhumaan terveydenhoitajalle vain, koska minä sanoin hänelle osastolta saamieni ohjeiden mukaan, että jos hän ei nyt hae apua, joudun lopettamaan yhteydenpidon häneen. Osaston pointtihan siis oli, että jos hänellä ei ole enää minua, hän tajuaa hakea ammattiapua.
(Välikommentti: Sain siis apua omalta kotiosastoltani. Taisin unohtaa mainita edellisessä kirjoituksessani siitä, että olen tällä hetkellä nuorisopsykiatrian viikko-osastolla.)
Osastoni eräs hoitaja sanoi minulle, että on ihan ymmärrettävää jos en jaksa kantaa nettituttuni murheita yksin. Tämä hoitaja sanoi myös tuttuni toimineen väärin. Hän ei olisi saanut kuormittaa yksin minua murheillaan. Minun mielestäni tuttuni teki oikein. Ei hän muuten varmaan olisi saanut apua.
Se sama hoitaja ehdotti minulle myös erästä asiaa. Hän sanoi, että jos minusta tuntuu, etten jaksa enää, voin pitää taukoa nettitutulleni kirjoittamisessa.
Itseasiassa aloitin tämän kirjoituksen kirjoittamisen vain ilmoittaakseni, että nyt lähti tuo tauko käyntiin. Sen olisi tarkoitus kestää kuukauden (eli 14.11 olisi tarkoitus taas jutella), mutta lupasin nettitutulleni, että käyn joka perjantai katsastamassa tilanteen (lue: hänen vointinsa). Jos se näyttää huonontuneen, lopetan tauon.
Minusta tuntuu, että tämä tauko oli erittäin hyvä ratkaisu. Nyt voin keskittyä pelkästään omiin ongelmiini, joita kuulemma riittää vaikka muille jakaa.
Mutta tällä hetkellä minulla on erittäin huojentunut ja vapaa olo. Toivottavasti tämä kestää pitkään. :)