Noin viikko sitten eräs tuttavani kysyi minulta, missä olen mielestäni hyvä. Hetken tuumittuani vastasin, että en tiedä. Tuttavani katsoi minua epäluuloisesti ja kysyi olenko tosissani. Kyllä olin. Tämän vastauksen annettuani tuttavani avasi suunsa hämmästyneenä. Hän kysyi vielä kerran, olinko tosissani. Saman vastauksen saatuaan hän huudahti, että olen hyvä vaikka missä, kuten esimerkiksi kirjoittamisessa. Se pisti minut miettimään. Päätin kokeilla, olenko oikeasti hyvä kirjoittamisessa. Sen takia siis aloitin tämän blogin.
Aluksi en oikein tiennyt, mitä tänne pitäisi kirjoittaa. Siitä kuinka kaikki menee aina niin hyvin (vaikka todellisuudessa kaikki menisi päin sanonko mitä)? Siitä kuinka "ihania" ystäviä omistan?
Päätin kuitenkin olla täysin rehellinen itselleni ja tälle blogille. Olen nimittäin oppinut, että valehtelu ei kannata.
Näin aluksi voisin kuitenkin kertoa itsestäni jotain.
Olen tyttö, joka sairastaa masennusta.
Enempää en osaa enkä uskalla kertoa. Pelkään nimittäin, että joku tuttuni tunnistaa minut.
Se olisi painajainen. Koko kylä saisi tietää typeristä pohdinnoistani ja kaikki nauraisivat minulle.
Mutta tuo painajainen ei tule toteutumaan. Ainakaan toivottavasti.
En kuitenkaan nyt juuri ehdi kirjoittaa enempää. Mutta ehkä vielä myöhemmin tänään!

PS. Nyt se varmistui. En todellakaan osaa kirjoittaa hyvin.